Buddhalaiseen viisauteen perustuvan meditaation syvyys

Buddhalainen psykologia opettaa, että ei ole olemassa mitään erillistä ja yksilöllistä minää. Havainto minuudesta on pysymätön ja jatkuvasti muuttuva kokonaisuus, joka syntyy viidestä kokemuksemme osatekijästä eli skandhasta (aggregates): muoto, tuntemus, tunnistaminen, mielenliikkeet ja tajunta. 

Voimme siis harjoittaa läsnäolotaitoja ja saavuttaa tilapäistä onnea, kuitenkaan ymmärtämättä miten harjoituksen mekanismi vaikuttaa mieleemme, koska emme tiedä mistä osista kokonaisuutemme koostuu ja miten asiat liittyvät toisiinsa. Teemme niin sanotusti jotakin oikein, ymmärtämättä koko kokonaisuutta.

Emme välttämättä ole kuulleet minuudettomuuden käsitteestä, kokemuksemme osatekijöistä, kärsimyksen synnystä tai kolmesta mielen myrkystä koskaan tai ne ovat vain osasia jostakin viisaudesta vaikkapa vanhemmiltamme, mutta emme osaa niillä tiedoilla ratkaista elämämme sisäisiä ongelmia, jotka muokkaavat elämämme. 

Käsite minuudettomuudesta voi jopa pelottaa. Emme osaa tai emme halua nähdä vaivaa tutkiaksemme, mitä se on ja onko tuo näkemys totta, koska emme pidä sitä riittävän tärkeänä ja meillä on monia muita asioita mitkä vievät huomiomme. Varsinkin olemme kahleissa, jos emme anna mielellemme mahdollisuutta tutkia tai etsiä muita vaihtoehtoja, koska uskomme, että jos lähipiirimme, maamme tai samanlaisilta näyttävät ihmiset eivät sitä tiedä, niin ei mikään muukaan taho voi tietää mitään enempää. Olemme siis jo lähtökohtaisesti antaneet yhteiskuntamme ympärillämme lannistaa kyseenalaistamistaitomme. Mikä on hyvin yleistä ja oli myös oma tapani nähdä asioita.

Hienoa on se, että meditaatio on tullut lähelle meitä, mutta "irrotettuna buddhalaisen psykologian kokonaisuudesta tietoisuustaito voidaan helposti nähdä vain mekaanisena, yksiulotteisena tekniikkana. Tällainen näkemys ja siitä johdetut käytännöt eivät kuitenkaan riitä vapauttamaan meitä kärsimyksestä. 

Pelkkä nykyhetkessä oleminen – vaikka se tuokin väliaikaisen helpotuksen – ei riitä häiriintyneiden, pitkään ehdollistuneiden taitamattomien ajatus- ja uskomustottumusten muuttamiseen (Rapgay & Bystrisky, 2009)." Tajuttuamme, että vain hengittäminen tässä ja nyt ei antanutkaan toivomaamme vapautusta, ihmepilleriä, joka olisi tehnyt kaikki selkeäksi. Olemme jälleen taas ärsyyntyneitä etsijöitä, emmekä saa janoamaamme ymmärrystä.

Olin täysin samaistunut ajatusvirtaan ja kuvaan itseydestäni. Tuo ymmärtämättömyys aiheutti suurta tuskaa, jopa silloin kun kaikki oli hyvin, en kuitenkaan osannut olla tyytyväinen, koska jotakin puuttui. Asioihin perehtyminen vei aikansa ennen kuin ehdollistunut mieleni suostui hyväksymään uuden tavan katsoa maailmaa. Pala palalta elämässä alkoi olla logiikka ja järki sekä tunteille ja ihmisyydelle alkoi muodostua uudenlainen vapaampi tapa ilmetä. Ilman sisäistä kriisiäni, en olisi tajunnut ja saanut sysäystä etsiytyä Buddhalaisen elämänkatsomuksen pariin.

Nykyään tiedän tuon kriisin olleen psyykeen musta yö, jossa sisäinen totuudenetsintä riisui vapaudenkaipuussaan kaiken ylimääräisen ja vapautti mielen ajatusten kahleista joksikin aikaa. Tuo muutaman kuukauden kestänyt tila oli hetkellinen rigpa. Rigpa on mielen perusta, sen voi havaita hetkellisesti, se voi jäädä päälle joksikin aikaa tai sen voi kehittää jatkumaan koko ajan, ymmärtämällä kokemusperäisesti, itselleen todistaen, ettei ole todellisuudessa muuta kuin tuo avara vapaa tilan olemus ja kaikki neutraalit skandhat. Tuosta hetkestä kesti vielä monia vaiheita elämäntarinan riisumista ja uuden katsomuksen tuomaa vapauttavaa luottamusta tähän sisäiseen viisauteen, joka ei ole vain ajatus tai teoria vaan todellisessa sisäisessä maailmassa koettu kokemus, joka kasvaa ja vahvistuu. 

"Tarvitaan jatkuvaa, pitkällistä harjoitusta siihen, että puhdasta huomioimista ja selkeää ymmärrystä voidaan käyttää tavalla, joka auttaa meitä tiedostamaan terveellisten tai taitavien ja epäterveellisten tai taitamattomien mielentilojen vaikutukset hyvinvointiimme. Kun näin tapahtuu, voimme aktivoida aivoissamme uusia neuraalisia ratoja ja vähitellen mielitajumme avulla luoda elämäämme rakkaudellista ystävällisyyttä, myötätuntoa ja mielentyyneyttä, joka lopettaa itsekkään, kärsimystä ylläpitävän sammumattoman "janoamisemme". (Tapio Malinen, 2014)"

Länsimainen ja Buddhalainen kulttuuri ovat jo perustaltaan erilaiset. Buddhalaiseen kulttuuriin syntyneet saavat minuudettomuudesta ja hyveellisestä uskomusjärjestelmästä, joka ei rajoitu vain tähän elämään, tiedon helpommin ja ovat siten jo mahdollisesti lapsuudesta saakka yhteydessä erilaiseen elämänkatsomukseen ja sitä kautta mielen toiminnot ja arvot rakentuvat eri pohjalle. Henkilökohtaisesti sain tietää näistä viisaista konsepteista vasta 35 vuotiaana ja se pisti mielenmaailmani täysin uusille raiteille. Sitä ennen minulla oli sisäinen tunne, että jokin oli pahasti pielessä, enkä ymmärtänyt yhtään mikä.

Mieleni oli siis täysin vankilassa elämäntarinassani. Niin kuin se on pääsääntöisesti meillä kaikilla. "Se määrittää identiteettimme ja sen myötä rakennamme myös mielessämme maailman sekä todellisuuden, jossa elämme. Konstruoimme itsemme koko ajan niissä tarinoissa, joita luomme itsestämme vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Postmodernin ajattelun mukaan ei ole olemassa mitään piilossa olevaa, tulkittavaa "minää", vaan "minä" on kertomus, konstruktio tai kuva, illuusio, johon takerrumme ja jonka avulla määrittelemme sen keitä me olemme (Lax, 1996). Tämä muistuttaa läheisesti buddhalaista ei-minä- eli anatta-käsitettä."

Anatta-meditaatioharjoitukset, nostivat meditaatioharjoitukseni täysin uudelle "levelille" josta alkoi tyydyttymättömyyden todellinen muutosprosessi. "Meillä on kyky kehittää ja harjoittaa ei-arvioivaa, hyväksyvää ja selkeää ymmärrystä, joka lisää tietoisuutta mielemme sisällöistä, kun katselemme sitä sillä ymmärryksellä, että kyseenalaistamme minuuden ympärillä pyörivät ajatusmallit ja uskomukset.(Tapio Malinen, 2014) "  

Siirsin ongelmanratkaisutaitoni näihin uusiin vapaisiin katsantokantoihin ja elämäntilanteiden ymmärtäminen ja oman toimintani syyt ja seuraukset alkoivat muodostaa täysin uusia toimintatapoja ja ajattelumuotoja. "Tällainen mielen sisältöjen sinnikäs ja ei-arvioiva tarkkaaminen tekee mahdolliseksi havainnoida todellisuutta niin kuin se on. Vapautuminen mielen luomasta virtuaalisesta maailmasta tapahtuu kun näemme sen sellaisena kuin se on, sellaisuudessaan. (Tapio Malinen, 2014) "  Minuudettomuuden tavoitamme, kun todistamme itsellemme ettemme löydä minää mistään kokemuksestamme, olkoon se aineellista tai aineetonta. 

Lämpimästi suosittelen tutkimaan Buddhalaista filosofiaa ja psykologiaa, koska omakohtaisella kokemuksella olen löytänyt sieltä mielen suurimmat ahaa-elämykset ja saanut todistaa niiden voimaa tärkeissä paikoissa ja elämässä.

Lainaukset tekstissäni ovat peräisin täältä:

https://www.tathata.fi/artik_suom/Buddhalainen_psykologia_tietoisuustaito_ja_terve_mieli.html

Lue lisää Buddhan syvällisestä näkemyksistä: Buddhan totuus kärsimyksestä ja vapautumisesta