Neljä jaloa totuutta

Buddhan neljä jaloa totuutta ovat keskeisinä tienviittoinamme, jotta voimme tyydyttää tarpeemme ymmärtää asioita ja sitä kautta oppia luopumisen ja vapaan toiminnan taidon. Buddhan aikana lääkärit diagnosoivat potilaansa; määritellen potilaan sairauden, sen syyn ja sopivan hoidon. Samalla tavalla Buddhankin ajatellaan antaneen oppinsa lääkkeeksi ihmisten pahoinvoinnille.

1. Totuus, että kärsimystä on olemassa - Luopuminen on elämän realiteetti, koska mikään ei ole pysyvää. Asioilla on syy-seuraussuhteet. Asiat eivät ole olemassa itsenäisesti, vaan ovat toisistaan riippuvaisia. Tästä johtuen meidän ei kannata olla vihainen elämän peruslaadulle, jos se yllättää. Lisäksi elämässä on tästä johtuvaa kärsimystä (dukkha), ikäviä asioita, turhauttavia ihmisiä ja epätyydyttäviä tilanteita, joista syntyy tuntemuksia ja ajatuksia, jotka ovat riippuvaisia uskomuksistamme.

2. Totuus, että kärsimyksellä on alku - Luulemme, että meille ei kuuluisi tapahtua kärsimystä tai pelkäämme sitä, kun takerrumme ja haluamme jotakin mistä voimme joutua luopumaan. Emme ymmärrä, että voimme nauttia lainasta, mutta joudumme palauttamaan kaikki saavuttamamme aikanaan. Emmekä siksi osaa arvostaa lainaamaamme. 

Meidän ei myöskään kannata luoda itsestämme mitään erityistä kuvaa eli minuutta, joka ei voisi muuttua tai liittää itseemme arvoja joita emme olisi valmiita katsomaan uudelleen tai ole selvittänyt niiden todellista arvoa, jotta luopumisen uhalla olemme valmiita antamaan itsestämme sen eteen. Kehollinen sairaus ja kipu ei välttämättä poistu ja kaikkea ikävää maailmassa tapahtuu, mutta voimme vaikuttaa siihen ettemme ajattele, että olisimme jotenkin ansainneet kohtalomme minän tekojen vuoksi, tai vaikka ajattelisimmekin niin voimme katua, antaa anteeksi niin itsellemme kuin muille, koska olemme kaikki tämän harhan eli sairauden riivaamia (neg. karma). Meissä kasvaa halu oppia toimimaan myötätuntoisesti ja kyky asettua toisen asemaan, jotta hyvä voisi lisääntyä (pos. karma). 

Kohdattuaan kärsimystä Buddhan valtasi myötätunto ja hän aloitti etsinnän miten kärsimykselle syntyisi suurempi merkitys ja voitto. Kärsimystä voi ymmärtää ja jalous voitaisiin ottaa käyttöön henkisen kasvun tiellä. Kehollista kipua ja särkyä varten on kehitetty Metta ja Phowa-meditaatiot. Jossa kipu koetaan apuna toisille, ottamalla vastaan samalla kivulla, toistenkin tuskaa ja puhdistamalla se valoon, jotta kaikki voisimme vapautua. Kaiken toiminnan voi pyhittää ja  käyttää omaa tuskaansa koko luomakunnan vapauttamiseksi ja kartuttaa hyvää karmaa. Kaikki me voimme tehdä jaloja toimia ja nämä kumuloitumat ovat meille ansioksi tulevaisuudessa.

Sillä on siis merkitystä miksi toimii, niin kuin toimii. Emme joko pysähdy pohtimaan tai asioiden syyseuraussuhteet ovat meiltä piilossa, jolloin meidän tulisi kehittää viisautta ja meditaatio-oppia. Voimme olla myös tunteiden vallassa, puolustusmoodissa tai emme ymmärrä mistä asioiden tila johtuu ja miten kumuloituman voisi kääntää voitoksi. Eli koko ymmärryksemme, tarkkailukykymme ja moraalimme voi olla epätasapainossa. Minuutemme on kasauma asioita, mutta niiden ei tarvitse olla kiinteitä ja voimme nähdä riippuvuussuhteet, jonka jälkeen meidän on helpompi päästää irti turhasta taakasta.  

3. Totuus, että kärsimys voi loppua - Kärsimys lakkaa, kun ihminen pääsee eroon takertumisesta ja ymmärtämättömyydestä, tehdä toimia, joilla siirtyy kohti keskitietä, jossa ei pidä asioiden tapahtumista itsen ylä- tai alapuolella. Hän ymmärtää mitä on non-dualismi eli minuudettomuus ja kiinnittää tietoisuutensa neutraaliin havaintoon toimien sen perusteella myötätuntoisesti kokonaisuutta kohtaan. Hän kehittää viisautta, moraalia ja meditaatiotaitoja tutkimalla, mietiskelemällä, selvittämällä omakohtaisesti  meditaation kautta erilaisia tekniikoita hyödyntäen ja vähentää puhtaalla moraalilla ylimääräiset onnen esteet. 

4. Totuus, että on olemassa tie ulos kärsimyksestä (opetus) - Ymmärryksen, moraalin ja meditaation kehittämisen tie poistaa asteittain kärsimyksen tiloja, tuoden lisää ymmärrystä ja omakohtaista kokemusta. Käytännössä kyse on keskitiestä: perille ei löydä heittäytymällä nautintoihin muttei myöskään asketismissa rypien. Buddha kokeili molempia tapoja ja huomasi, etteivät ne johda mihinkään. Niiden jälkeen hän kehitti keskitien kokemusperäisen meditaation Mahamudran avuksemme omakohtaisesti sen kokemalla. Meidän tulee kuitenkin itse todistaa sen voima saadaksemme siitä hyötyä.

Jalo kahdeksanosainen polku on seuraava asiaa valottava oppi. Buddhan opit ovat limittyneinä toisiinsa. Toistensa sisällä, vieden aina syvemmälle ja kuitenkin läpäisten kaikki kysymykset matkan varrella, johtaen oikeaan näkemykseen, puheeseen ja tekoihin. Nämä opit luovat mandaloita eli kokonaisuuksia viisaudesta. Buddhalaisuuden hieno perintö on sen kaunis universaali symboliikka, joka on kuvattu seinämaalauksissa ja -vaatteissa (thankoissa). 

Nämä eivät ole vain kuvia, vaan ne sisältävät avaimet Buddhan oppiin ja tuovat sen lähelle mielemme ymmärrettäväksi ja myös kokemusperäisesti koettavaksi mielikuvituksessamme ja tunnepohjaisesti. Kuten kuvassa olevassa maailman pyörässä on kuvattuna. Keskellä 3 mielen myrkkyä, jotka pitävät pyörän pyörimässä ja samsaran eli ääripäiden unimaailman kiertämässä kehää yhä uudelleen ja uudelleen. Myös elämästä toiseen. 

Ihmiselämän aikana näitä oppeja on mahdollista alkaa sisäistää. Siksi olemmekin onnekkaita ja meidän tulisi ottaa tästä mahdollisuudesta kaikki hyöty irti, jotta mielemme osaisi irtautua kuvioista, joita olemme kansakuntana pitäneet yllä koko historian. Kuvassa näemme kuinka opin tie kuljettaa harhassa vaeltavia pois tästä kärsimyksen ketjusta, apunaan oppaat (Buddhat ja Bodhisattvat), jotka ovat kulkeneet samaa polkua ennen meitä ja haluavat auttaa kärsimykseen vaipuneita. Tämä hyvän voima pitää opetukset tarjolla meille, mutta myös se on haihtuvaista ja riippuvuussuhteiden armoilla. Siksi olemme vielä kaksin verroin onnekkaita, saadessamme tämän mahdollisuuden tässä elämässä.

Toisessa kuvassa on esitelty viisi viisauden ilmentymää, alkumielemme puhdasta ominaisuutta (Tathagata Buddhas). Näillä opeilla Buddha on opettanut hoitamaan myrkytyksemme oireita ja vapauttamaan harhamielemme takaisin kotiin. Viiteen myrkkyyn ja vasta-aineeseen tutustutaan seuraavassa blogiartikkelissa ja näin päästään lähemmäs syvää Mahayana-viisautta ja meditaatioperinteitä sekä moraalisten oppien syntyä eli Jaloa kahdeksanosaista polkua.

Haluan vielä muistuttaa, että näiden Jalojen totuuksien ei ole tarkoitus olla kovia ja ankaria, syyttäviä tai välinpitämättömiä. Kokiessasi kärsimystä, kipua, surua ja menetystä voit turvautua auttaja Buddhiin ja Boddhisatvoihin pyytää heitä auttamaan ja olemaan läsnä. Ne ovat mielemme vahvimmat, myötätuntoisimmat ja viisaimmat kumppanit ehdottomassa rakkaudessaan. Tunteet tapahtumista tulee kokea, elää läpi ja hellästi pikkuhiljaa katsoa niiden keskustaan. Hiljaa annamme surulle tilaa mahtua tietoisuuteemme ja on ihan luonnollista ettei se mahdu sinne heti kerralla kokonaan ja asioiden käsittely vie aikaa. Älä jätä surua surematta, suru ei ole tapahtuma, se on sydämen palautumisprosessi.